Ajanviete

Majatalon kummitus

Author: Nallucca
Luokitus: K-11
Paritus:
Genre: Horror (Kauhu) ja Suspension (Jännitys), sekä Adventure.
Varoitukset: Voi olla yllättäviä kohtauksia.
Juonitiivistelmä: Detective boysit, Conan ja Ai pääsevät tutkimaan pariksi viikoksi maatilan elämää. Seuraavana yönä tapahtuu kummia, kun Ai siepataan ja etsivät yhdistävät pienet aivonsa... Talossa kummittelee ja tapahtuu murhia..mutta selviääkö detective boysit ehjin nahoin kaksi viikkoa talossa...entä Ai?
A/N: Ensimmäinen tarinani Conanista! HUOM; ensimmäinen!
Disclaimer: En omista, enkä omista mitään sarjaan liittyvää. Gosho Aoyama omistaa heidät! <3

Agasan keltainen auto ajoi maantiellä pitkään ja kääntyi lopulta tienviitasta vasemmalle, olevaan kuraiselle kujalle. ”Eikö olekin mukavaa, että Ai tuli mukaan?” Professori Agasa sanoi ajaessaan autoaan. ”Kyllä!” Hihkuivat Ayumi ja Mitsuhiko huusivat jännittyneenä yhteen ääneen, kun taas Genta leikki uudella pelikonsolilla, jonka Agasa oli tehnyt. Agasa hymyili olkansa yli Aille ja samalla Conan kuunteli jähmettyneenä radiotaan.

”Rouva Sharkpier murhattiin 17.lokakuuta hänen omassa kotonaan, miehensä murhayritykseen. Hänen miehensä sai ison laskutuksen ja 12 vuoden tuomion murhasta ja murhayrityksestä. Kogoro Mori ja hänen mukanaan tullut pikkupoika Conan Edogawa, löysivät ruumiin Teitanin ala-asteen takapihalta, sillä mies oli viemässä vaimoaan koulun kellariin ja Kogoro ja Conan ratkaisivat yhdessä tapauksen liittyvän hänen mieheensä, eli Teitanin koulun talonmieheen.”

”Huou..” Conan sanoi ja otti kuulokkeet pois korviltaan ja keskittyi tapahtuneeseen.
”Pian ollaan perillä…” Agasa sanoi ja osoitti Gentalle kauppaa, jossa oli paljon makeisia. ”Ihanaa!” Genta huudahti ja liiskasi naamansa ikkunaan, että näkisi paremmin karkkikaupan salaisuudet...eli karkit!

******

Avara majatalo tuli isojen lehtipuiden välistä esiin ja näyttäytyi etsiville. ”Vauu!” Mitsuhiko, Ayumi ja Genta huusivat jälleen ja hyppivät riemusta, heti, kun auto oli pysähtynyt lammen viereiselle tielle. ”Tämä on huippua!” Ayumi sanoi ja kiirehti autosta ulos Gentan ja Mitsuhikon perässä. Ai ja Conan tulivat yhdessä rauhallisesti autosta ulos ja menivät professorin viereen seisomaan.

Majatalosta tuli joku nainen ulos. Hoikka ja pirteä, joka käveli kohti Ayumia, Mitsuhikoa ja Gentaa.

”Päivää. Te olette varmaankin niitä lapsia, jotka tulevat tänne pariksi viikoksi lomailemaan, vai kuinka?” Nainen sanoi. Naisella oli lyhyt musta tukka, hän oli nuori ja vaalea-ihoinen. ”Kiitos tarjouksesta, tässähän ne ovat.” Agasa vastasi ja jokainen nimensä sitten nimensä sitten vuorotellen; ”Mitsuhiko”, ”Ayumi”, ”Genta”, ”Conan” ja ”Ai”. Nainen hymyili leveästi ja saatteli pikkuetsivät majataloon.

”Näkemiin sitten lapset, nähdään parin viikon kuluttua..pikku etsiväni!” Professori Agasa huudahti ja iski lapsille silmää ja katosi oven aukaisemisen jälkeen pihalle.

”Noh, lapset, oletteko te syöneet mitään, joten voisin laittaa teille ruokaa?” Nainen kysyi ja Genta sanoi heti; ”JOO, mutta mikä nimenne on..?” ”Nimeni on Mitsuki ja sukunimeä en voi kertoa...” Mitsuki sanoi. Lapset katsoivat toisiaan ihmetellen, miksi ei, eivätkä he halunneet kysyä, jos se olisi lian henkilökohtaista hänelle.

Ruoan syötyään, Ayumi hyppäsi pöydästä ja lähti pihalle innoissaan, kohti hevos-aitausta. ”Noh, noh..onpas täällä kivaa.” Mitsuki sanoi ja korjasi lasten astiat pois, kun he olivat syöneet.

”Näytän teille huoneenne, missä voitte nukkua yönne..” Mitsuki sanoi ja vei lapset yläkertaan, kääntyi vasemmalle ja siitä oikealle olevaan tilavaan huoneeseen, johonka mahtui kaikki lapset yhdessä. ”Olalaa!” Mitsuhiko sanoi ja valitsi heti itselleen sänkynsä. ”Mutta, tämähän on aivan mahtavaa!” Genta huudahti ja valitsi myös itselleen sängyn ja käveli heti sen perään kirjahyllylle, jossa oli kerätty monenlaista sarjakuvaa. ”Mitä?! Onko pakko nukkua yhdessä?” Ai sanoi ja huokaisi syvään. ”Hyvä on, jos haluat nukkua yksin, kyllä täältä sellainenkin huone löytyy.” Mitsuki sanoi ja hymyili tyytyväisenä. Hän vei Ain huoneeseen, jossa oli yksi sänky, kaappi ja sohva.

***

Samaan aikaan ulkona Ayumi katseli hevosia hyvin pirteänä ja iloisena. Hän rapsutteli niitä aina, kun he tulivat aitauksen lähelle, jossa hän seisoskeli.

Yhtäkkiä Ayumin katse kiintyi mieheen, joka näytti noidalta. Mies käveli hiukan kauempana Ayumista, kuin hevoset. Ayumin katse kiintyi miehen vaatteisiin. Ne olivat repaleiset ja hajonneet vaate-kappaleet. Hänen kädessään oli puukko, jota hän osoitti kokoajan Ayumiin. ”ÄITIII!” Ayumi huusi ja juoksi äkkiä pelästyneenä sisälle. Samalla hän säikäytti hevosetkin.

Majatalon sisällä, alakerrassa Ayumi ei kuullut mitään ja etsi portaat yläkertaan ja sieltä etsi huoneen, jossa muut olivat.

Ayumi kurkkasi yhteen huoneeseen jossa oli läjäpäin veitsiä ja puukkoja ja kaikkea terävää ja ryntäsi yhä huoneista toisiin.

Vihdoin hän löysi muiden huoneen, jossa oli kaikki muut, paitsi Ai. ”Huh..” Ayumi sanoi kiireesti ja istahti Conanin sängylle, koska tämä oli lähempänä ovea. ”Mikä hätänä?” Conan kysyi ja huomasi, että Mitsuhiko ja Genta eivät kuunnelleet yhtään, että heidän kaverilla oli hätä, koska he lukivat kiihkeästi sarjakuvia. ”Tääl-llä o-on n-noita!” Ayumi ei meinannut saada edes sanaa suustaan. ”MITÄ?!” Conan säpsähti paikalleen ja muut, paitsi Ai kuuntelivat salaa lehtien takana heidän puitaan, pelkäen, että se tulisi nyt luokse. ”Se oli se naapuri..sillä oli puukko ja..ja näin varaston, jossa oli niitä valtavasti!!”
Ayumi yritti selittää, mutta yhtäkkiä oveen koputettiin.

Mitsuhiko ja Genta ryömivät Gentan valkoisen peiton alle piiloon. Ayumi käpertyi ilkeässään nurkkaan ja Conan nousi ylös ja oli valmis tainnuttamaan ’hirviön’.

Ovi avautui ja Mitsuki astui sisään. ”Oh..” Hän sanoi huomatessaan, mihin Conan oli valmistautunut. ”Ah, anteeksi!” Conan selitteli ja ’muka’ raapi päätään samalla. Muut olivat helpottuneita ja tulivat taas esiin. ”Tuota..kuulin huutoa täältä, onko jotain sattunut?” Mitsuki kysyi epävarmasti ja Conan selitti asian hänelle, mitä Ayumi oli nähnyt. ”Ai, se vanha naapuriko, hän on kärttyisä ja inhottava ja joka päivä tekee meille aina jonkun puukon tai veitsen...” Mitsuki sanoi ja lähti huoneesta pois, katsoen Conania epäilyttävästi.

Mitsuhiko selitti Ayumille, mitä he olivat tehneet ja miksi Ai ei ollut huoneessa. Lopulta he yhdessä pesivät hampaat ja menivät nukkumaan. Kaikki oli majatalossa hyvin, kunnes...

*********

Ai istui hiljaa sängyllään, joka oli kohti ovea ja Ai juuri selkä oveen päin. Ai mietti siskoaan ja mustaa organisaatiota ja tietenkin sitä, että miksi hänen piti tulla maatalous-tilalle ’paimentamaan lampaita’. Mutta yhtäkkiä ovi oli raollaan hiljalleen ja se aukeni. Joku sipsutti Ain taakseen ja Ai säikähti pahan päiväisesti, melkein hän sai sydänkohtauksen, kun joku laittoi nenäpaperin hänen nenän ja suun eteen ja sitten Ai pyörtyi.

Ihminen, joka niin teki, otti Ain hartioilleen ja lähti kuljettamaan häntä pois huoneesta, jättämättä mitään jälkeä, mutta valitettavasti hän kolisteli oven kanssa, sillä se ovi oli rikki.

Mutta Conanille se oli onnekasta, sillä hän heräsi meluun ja kurkisti oven raosta, mitä oikein tapahtui. Conan näki ihmisen päällä olevan takin, se oli sininen aamutakki. Aamutakkinen ihminen kuljetti Aita. Samalla Conan säpsähti paikalleen ja lähti pian seuraamaan heitä.

Jälkeenpäin myös muut detective boysit huomasivat Ain ja Conanin ’karanneen’ ja lähtivät itsekin etsimään heitä yhdessä kolmestaan. Ensin he menivät ja tutkivat sen huoneen, jossa puukkoja ja veitsiä oli, mutta siellä ei ollut mitään ja sitten he menivät alakertaan katsomaan heille tuttuja paikkoja. Ayumi turvautui kokoajan Mitsuhikoon ja Gentaan, koska hän pelkäsi liikaa.

Ihminen, joka otti Ain kidnapatuksi, sekä Ai olivat menneet yläkerran kautta salakäytävään, joka johti kellariin. Siellä Ai heräsi ja tuijotti kidnappaajaa, joka heilutti veitsen terävää puukkoaan Ain ympärillä. Ain ’läähätys’ kuului monen askeleen päähän, mutta ääni, joka ihmisellä oli..oli hiljainen höyhen. Ihminen puhui samalla puhelimessa, jollekin miehelle. Ai oli uupunut ja koska oli yö...hän nukahti.

Samaan aikaan Conan hiiviskeli salakäytävässä, jonka alku-vaiheessa oli laitettu siististi siniset tohvelit. ”Aah..vessa..missä olet?” Conan hätäili ja etsi yläkerrasta vessaa, koska tällä oli liian iso vessahätä, jota ei saa jäädä väliin.

Vessan löydettyään hän meni vessaan ja laittoi oven kiinni.

Juuri, kun pikkuetsivämme Conan tuli vessasta, hän löi päänsä Ayumiin, kun Genta kantoi tätä reppuselässä, auttaakseen häntä, että hän ei pelkäisi niin paljon. ”Auuhh!!” Ayumi ja Conan rysähtivät maahan yhtä aikaa, sanoessaan myös saman yhtä aikaa. ”Mitä hitsiä te täällä teette? Teidänhän piti olla nukkumassa, kuin sikeät möhköfantit!” Conan huudahti ja järkeili, että pääsisi nousemaan taas ylös. Mitsuhiko auttoi Ayumia ja Genta Conania. ”No, kun sinä olit häipynyt jonnekin..” Genta sanoi ja Mitsuhiko lisäsi: ”Ja Ai, missä hän on?” ”En mä tiedä, mähän oon ettimäs niitä just..” Conan puhkui raivoissaan, koska muut olivat keskeyttäneet hänen toimintansa. ”Niitä?” Ayumi viuhtoi ja Conan selitti asian.

***

”Ja nyt tulin yläkertaan etsimään heitä...tosin löysin salakäytävän.” Conan sanoi. ”S-salakäytävän?” Mitsuhiko taapersi ja detective boysit lähtivät neljistään etsimään Aita ja kidnappaajaa.

***

Hetken heidän kulkiessaan, he kuulivat naisen kiljuntaa ja he alkoivat peläten juosta kohti ovea, jonne Ai oli piilotettu.

Conan avasi oven ja detective boysit näkivät kammottavan näyn: Ain nukkumassa seinustan vieressä, neiti Mitsukin kuolleena maassa, veitsi selässään ja kädet ylhäällä ja pussin, jossa veitsiä oli läjäpäin.

Kaikki paitsi Conan, ryntäsivät heti Ain kimppuun ja he yrittivät herättää hänet. ”M-mitä tapahtui? Aah...!” Ai sanoo herätessään ja huomatessaan kuolleen Mitsukin. ”en tiedä..oletko kunnossa Ai?” Mitsuhiko, Genta ja Ayumi sanovat yhtyeenääneen. ”Olen, olen...” Ai vastaa ja nousee muiden avulla ylös. Ai kävelee uhrin ympärillä ja miettii, mitä oikein on tapahtunut. Mitsuhiko, Genta ja Ayumi yrittävät saada pelkonsa pois, pelaamalla konsolipeliä, jota Genta aiemmin pelasi matkalla majatalolle.

****

Conan taas oli soittanut komisario Megurelle ja selittänyt mitä oli tapahtunut. Megure, poliisi voimien kanssa oli tullut maatilalle, koska he veivät murhaajan poliisivoimille kuulusteltavaksi. Myös professori Agasa oli tullut Conanin pyynnöstä paikalle, huolehtimaan muista detective boysistä silläaikaa, kun Conan kertoi Megurelle koko tarinan.

**********

Myöhemmin, illalla, kun neiti Mitsuki oli murhattu, pikkuetsivät olivat joutuneet lähtemään kotiin. Mutta loman kunniaksi, Agasalle sai jäädä yökylään.

Professori Agasan olohuoneessa Mitsuhiko ja Genta pelasivat konsolipeliä, Ayumi katsoi telkkaria ja Ai, Conan ja Agasa joivat kuumaa kaakaota päivän päätteeksi olohuoneen pöydällä.

”Conan, mistä sinä tiesit, että se hirvittävältä noidalta näyttävä naapurin mies, oli murhaaja ja neiti Mitsuki oli kidnappaaja?” Mitsuhiko sanoi ja hetken ajan kaikki kuuntelivat vastausta. ”Neiti Mitsuki Koyima oli kidnappaaja, koska yleensä talossa ei käynyt ketään muuta ja tutkiskeltuani yläkertaa, löysin huoneen, jossa Mitsuki nukkui, mutta häntä ei näkynyt, joten ajattelin, että hän voisi olla Ain nappaaja. Myös vessassa oli käynyt viimeksi nainen, koska kansi oli kiinni. Näin myös salakäytävän päässä tohvelit, jotka olivat järjestetty siististi. Ja koska löysimme Koyiman Ain luota.
Naapurin herra oli murhaaja siksi, että hänen tekemänsä puukko oli uhrin selässä, koska tämä ei ollut itsemurha, sen takia, koska kukaan ihminen ei varmaankaan ylettyisi ilman peiliä laittamaan puukon juuri selän oikealle kohdalle, jotta uhri kuolisi.” Conan sanoi. Ayumi, Mitsuhiko ja Genta riemuitsivat vastauksesta, sillä olihan kivaa, että hekin saivat tietää miksi näin oli tapahtunut.

***

Myöhemmin myöhään illalla, kun kaikki olivat katsoneet kympin uutiset, Genta hoksasi ja sanoi: ”Mutta Conan, mistä sinä tiedät Mitsukin sukunimen, miksi se on Koyima?” Taas kerran kaikki ihmettelivät ja odottivat Conanilta vastausta. ”Se luki tohveleissa!” Conan sanoi ja Mitsuhiko alkoi nauraa kurkku suorana, ystävänsä Gentan kanssa, sillä heille se oli hauskaa, kun he eivät äkänneet sitä. Myös Aille, Conanille, Ayumille ja professori Agasalla alkoi tulla lievä hymy kasvoilleen.

**********

”Ja tietenkin lehti julkaisi tämän ja saimme vanhemmilta haukut!” Detective boysit sanoivat tämän ääneen samaan aikaan, kun he kertoivat myöhemmin leirikoulussa jännittäviä tarinoita.