Ajanviete

Lisää poistettuja kohtauksia

Author: Maria

Huom! Käytän kirosanoja ja muita rumia ilmaisuja. Ei tosikoille.

No, lukekaa ja ottakaa kantaa.

Kun Ray Curtis (potkupallonpelaajanarkkarimurhaajahyyppä, wou mikä sana) oli mennyt, Heiji tarttui Kazuhan käsivarteen. ”Tule.”

Kazuha nosti kulmakarvaansa muttei tullut. ”Häh?”

”Ala tulla!”

Kazuha ehti vilkaista Rania sarkastinen ilme kasvoillaan ennen kuin Heiji ehti taluttaa hänet nurkan taakse. Heiji raahasi Kazuhan johonkin tyhjään huoneeseen, jossa ei ollut ikkunoita (kai hotelleissa sellainenkin paikka on...?) sulki oven huolellisesti ja kääntyi Kazuhaan päin. ”No?”

Kazuha tippui kärryiltä. ”Mitä no?” Heiji oli älyttömän seksikäs kun sen kaulus oli auki juuri tuolla tavalla.

”Mikä sinua vaivaa?”

Kazuha päätti ettei antaudu. ”Minua mikään vaivaa! Mikset ole pidättämässä murhaajaa?”

”Älä puhu paskaa!”

Kazuha tuijotti Heijiä silmiin. ”Ihan tosi!”

”Ja vitut. Selitäpä miksi olet kiukutellut viimepäivinä? Eihän sinua tunne enää!”

Kazuhan otsaan ilmestyi ryppy. ”Mitä vittua?”

”Älä yritä esittää ettet tietäisi!”

Kazuha mulkoili Heijiä alta kulmain. ”Selitäpä itse”, hän aloitti ääni vakaana. ”jos soittaisin tähän numeroon”, hän kaivoi puhelimensa taskustaan (tai ihan sama, hänellä oli mekko päällä) ja näppäili sen näytölle jotakin ulkomuistista. Sitten hän nosti katseensa ja hymyili Heijille myrkyllisesti. ”niin kuinka ajattelit estää minua tappamasta sitä VITUN HUORAA?!!!”

Karjaistuaan viimeiset kaksi sanaa väreilemään ilmaan Kazuha näytti kännykkää Heijille, joka tuijotti näyttöä tyhmän näköisenä ja tunnisti etsivätoimiston numeron. Kun vastaus viipyi, Kazuha tuhahti. ”Miksi näytät tuolta, mestarietsivä? Montako kertaa olet saanut?”

Heiji näytti menettäneen puhekykynsä, mutta syy oli täysin eri kuin mitä Kazuha luuli. ”K-kazuha...!”

Kazuha tuhahti ja sama myrkyllinen hymy palasi taas hänen kasvoilleen. ”Hän on varmaan tosi taitava vai mitä?!”

Heiji ei ollut ajatellut, että Kazuha ottaisi tämän noin henkilökohtaisesti. Nyt hän tajusi, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Kazuhaa vihaisena. Ne kerrat, kun he olivat kinastelleet jostakin turhanpäiväisestä, eivät olleet mitään tähän verrattuna. Heiji riisti katseensa kännykän näytöstä ja näki Kazuhan silmissä kyyneleitä. ”Ei...!”

Kazuha pyyhki toisella kädellään kyyneleet ja piteli edelleen kännykkäänsä kuin asetta koholla. ”Varmaan joku blondi vai? Onko hänellä nää-äin isot?”

Kazuha näytti toisella kädellään kuinka isot. Silloin Heiji sai puhekykynsä takaisin. ”NYT PÄÄ KIINNI SAATANA!!! KUKA HELVETTI...!”

Heiji ei ollut sanonut mitään, mitä Kazuha ei olisi ollut odottanut. ”JA VITUT EN ANNA PERIKSI!!! KERROT HETI KENEN NUMERO TÄMÄ ON!!! ANNA TULLA!!!”

Heiji oli hiljaa sekunnin pari. ”Kysypä Ranilta!”

Kazuha tuijotti Heijiä. ”Häh?!”

”Tuota niin... Se on etsivätoimiston numero ja...”

Heiji ei ehtinyt pidemmälle kun Kazuha keskeytti. ”PERKELEEN JÄTKÄ!!! SINÄ JA RAN...?!”

”Ei! Vaan Ku-... eikun Conan...!”

Kazuha tuijotti Heijiin. ”Conan?!”

Hiljaisuus, joka heidän välilleen laskeutui, oli samanlainen, millaiseksi hiljaisuus kuvataan joissakin mangoissa pallorivistöllä. Heiji katkaisi huomattuaan sen. ”N-niin siis... Tarkoitan että...!”

Kazuha katsoi Heijiin epäuskoisena. ”En olisi sinusta uskonut, Heiji. Ihan tosi.”

Hän tunki kännykän takaisin taskuunsa ja käveli Heijin ohi huoneen ovelle. Heiji kääntyi. ”Ei! EI!!! Odota Kazuha!!!”

Heiji tarttui Kazuhan ranteeseen ja Kazuha kääntyi käsi ovenkahvalla. ”No mitä nyt vielä? Älä ole huolissasi, me voidaan olla - kavereita - edelleen.”

”Ei! Kuuntelehan nyt! Okei, olen soitellut sille nappulalle, mutten valitettavasti voi kertoa sinulle miksi! Se on vielä salaisuus! Mutta lupaan kertoa sinulle jonain päivänä! Ja lupaan”, Heiji sanoi kun Kazuha yritti irrottaa kättään hänen otteestaan. ”ettei se liity mitenkään siihen mitä luulet. Kysy vaikka Ku... ääh, Conanilta siis.”

Kazuha katsoi Heijiä oudosti. ”Onko varma kanssa?”

”Tietysti”, Heiji sanoi nostaen toista kulmaansa ja punastui vähän.

Kazuha hymyili vinosti. ”Nyt voit päästää irti.”

Heiji oli huomaamattaan pidellyt Kazuhaa käsivarresta ja päästi siitä irti nolona. ”Pitää kai mennä. Nähdään myöhemmin.”

Sitten hän katosi ovesta ulos. Kazuha nosti kulmiaan ja pyöritteli silmiään. Vittu mikä jätkä. Olisi nyt edes halannut tai jotain. Kazuhan käsivarsi oli valkoinen siitä kohtaa mistä Heiji oli pidellyt kiinni.

Poliisit tuli ja roudasi murhaajan pois huoneesta (Hattori on tietysti paikalla kaikkien kehuttavana). Kazuha talutti sen käytävään.

”Et mene minnekään”, Kazuha sanoi kun Heiji aikoi mennä takaisin huoneeseen. ”Anna kun minä.”

Heijin oli vaikeaa olla punastumatta kun Kazuha pyyhki haavan puhtaaksi (siis sen minkä Heiji oli saanut silmänsä alle hetkeä aiemmin) jollain räsyllä ja tuli samalla pakottaneeksi Heijin selkä seinää vasten. Heiji oli pidempi kuin Kazuha mutta yltääkseen paremmin Kazuha joutui painamaan Heijiä hartioista alemmas. Heijin naama punehtui lisää.

”T-tuota... S-saan sen varmaan p-paikalleen itsekin”, hän änkytti kun Kazuha kaivoi jostain laastarin ja irrotti sen tarralapuista.

”Et sinä itse näe laittaa sitä tyhmä”, Kazuha sanoi ja esti Heijin karkausyrityksen kun hän yritti päästä Kazuhan otteesta. Heiji jupisi jotakin epäselvää siitä, että vessassa on peili. ”Noin. Ei ollut kamalaa eihän?”

”Heiji?” Conan oli ilmestynyt jostakin heidän jalkoihinsa ja tuijotti Heijiä toinen kulma koholla. Kazuha astui välittömästi askeleen taaksepäin ja vapautti Heijin seinän ja itsensä välistä.

”N-no mitä nyt?” Heiji kysyi Conanilta kun Kazuha oli kävellyt nurkan taa eikä ketään ollut näkyvissä. ”Sehän vain laittoi tämän tähän. Ei se tarkoita että me... tai siis... tarkoitan että...”

Heiji punastui syvästi ja Conan pyöritteli silmiään.

”Joo ei niin”, hän sanoi tarkoittamatta sitä. Heiji mulkaisi häntä.

”Kuulehan jätkä”, Heiji sanoi kumarruttuaan lattianrajaan puhuakseen pikkupojalle. ”Minä ja Kazuha ei olla... tai siis ollaan vaan kavereita okei?”

”Niin tietysti”, Conan sanoi mutta hän ei edelleenkään uskonut sanaakaan Heijin puheesta. Heiji tuhahti. 

”Äh antaa olla.”

Heijin puhelin oli mennyt keskeltä kahtia sen tapauksen johdosta, mikä sattui silloin kendoturnauksen aikana. Kazuhaa suututti se, että Heiji oli tiuskinut hänelle eikä ollut edes vaivautunut antamaan uutta numeroaan vielä. Oletetaan että koska Kazuhalla oli siinä kendoturnaustapauksessa koulupuku päällä, kyseessä ei ollut kesäloma-aika. Nuo vuodenajat on nimittäin erittäin hämääviä siinä mangassa eikä aina voi tietää, milloin on loma ja milloin ei. Fakta kuitenkin on, että Heijin nokia oli sattuneista syistä rikki.

Keskiviikkoiltapäivän historiantunnit pidettiin kahdessa luokassa, puoli ryhmää toisessa ja loput puoli ryhmää kerrosta alempana olevassa luokassa. Älkää kysykö, millä lailla japanilainen koulusysteemi toimii, mutta leikitään että jostain syystä osakalaiset ystävämme olivat joutuneet eri luokkiin.
Kazuha nojaili kyynärpäähänsä. Hänen mielestään Venäjän vallankumoukset vuonna 1917 olivat ihan mielenkiintoisia, mutta jostakin syystä (syyllä on nimikin: Hattori Heiji) hän oli sinä iltapäivänä erittäin turhautunut kaikkeen, varsinkin siihen, että Lenin ja muut kommunistit jaksoivat edelleen sadan vuoden päästä kiusata nuorisoa.

Yhtäkkiä Kazuha kuuli äänen, joka katkaisi hänen liberaaliset ajatuksensa ruotsin kielen opiskelun lakkauttamisesta (okei, vähän kaukaa haettua, mutta kun ruotsi on niin tylsää ja se sopi tähän niin hyvin). Jollekulle tuli tekstiviesti kännykkään. Sillä jollakulla ei ollut nokia äänettömällä vaikka olisi pitänyt olla. Kazuhan puhelin oli repussa, joten hän ei voinut olla sataprosenttisen varma, ettei se ollut hänen puhelimensa. Opettaja, joka luki Kansojen historiaa luokan edessä, ei ollut nähtävästi kuullut tekstiviestin merkkiääntä. Jos se on isä, sillä saattaa olla jotain tärkeää asiaa, eikä se voi soittaa koska olen tunnilla... Kazuha yritti hillitä uteliaisuuttaan, mutta tuhahti sitten ja alkoi ujuttaa kättään reppunsa taskuun, missä hän piti nokiaansa. Hän sai sen käteensä ja piteli sitä piilossa pöydän ja rintansa välissä. Joku todellakin oli lähettänyt tekstarin hänelle.
Ensiksi Kazuha laittoi puhelimen äänettömälle. Tarkistettuaan, ettei kukaan katsellut, hän avasi viestin. Luettuaan sen, hän jäi tuijottamaan näyttöä silmät tavallista suurempina.

NÄYTÄT KIVALTA KUN OLET ALASTI.

Lievä puna kohosi Kazuhan poskille. Vittu, hän ajatteli. Kuka perkele... Hän ei ehtinyt ajatella sen pidemmälle kun puhelimeen tuli toinen tekstiviesti. Hän sulki ensimmäisen ja avasi juuri saapuneen viestin.

JA OLET SULOINEN KUN PUNASTUT.

Hän loi nopean silmäyksen luokan poikiin, mutta kukaan ei näpytellyt puhelintaan. Kazuha palasi takaisin tekstariin. Hän ei tiennyt, mitä olisi ajatellut. Ehkä viestit olivat tulleet väärään numeroon... no jaa, ehkä ei kuitenkaan, sillä harvemmin kaksi viestiä menee vahingossa samaan väärään numeroon. Kazuha vilkuili ympärilleen ja varmistuttuaan, ettei kukaan tarkkaillut, hän näpytteli mielenkiinnosta vastauksen viestiin.

TUNNENKO SINUT?

Hän painoi lähetä ja tuijotti näyttöä vieno hymy huulillaan, vaikkei hän edes keksinyt mitään hauskaa tilanteesta. Jos salaperäinen viestinlähettäjä oli jotakin hyvää saanut aikaan, niin sen, ettei Kazuha ollut enää tylsyyteen kuoleman partaalla. Hetken kuluttua nokia alkoi väristä ja näytölle tuli teksti: 1 viesti vastaanotettu. Kazuha avasi sen ja luki viestin.

EHKÄ, EHKÄ ET.

Kazuha tuhahti. Viestien lähettäjä alkoi muistuttaa Kaitou Kidiä jollain lailla. Ei koskaan suoraa vastausta etc. Kazuha räpytti silmiään pari kertaa ja kirjoitti sitten vastauksen viestiin.

MISSÄ OLET NÄHNYT MINUT ALASTI?

Kazuha painoi lähetä ja jäi odottamaan vastausta niin innoissaan ettei huomannut, että opettaja oli puhutellut häntä.

"Häh?" Kazuha totesi ja sai osakseen luokan naurut. Opettaja toisti kysymyksen.

"Milloin alkoi Lokakuun vallankumous?"

"Öh", Kazuha sanoi ja mietti vähän aikaa. "Lokakuussa?"

Kaikki nauroivat taas.

"Loistavaa salapoliisityötä, olet varmaan viettänyt paljon aikaa Hattorin pojan kanssa", opettaja sanoi sarkastisesti.

"Noh, eihän 16 vuotta ole aika eikä mikään", Kazuha totesi yhtä sarkastisesti.

Luokka naurahti taas. Kazuha nosti toista kulmaansa. Opettaja jatkoi.

"Oikea vastaus olisi ollut marraskuu."

"Mutta...!" Kazuha yritti. Hän tunsi kännykkänsä värinähälytyksen kämmenessään ja yritti olla huomaamatta sitä. "Miksi sen nimi sitten on Lokakuun vallankumous?! Sehän on... huijausta!"

Monet naurahtivat luokassa ja jotkut huudahtivat: "Niin juuri!" Opettaja sivuutti kommentit ja selitti Kazuhalle.

"Se oli kompa. Lokakuun vallankumousta sanotaan myös Marraskuun vallankumoukseksi, koska se alkoi 7. marraskuuta. Tietäisit sen, jos olisit kuunnellut."

Kazuha laski katseensa ja pysyi hiljaa. Kun opettaja oli palannut Lokakuun eli Marraskuun vallankumoukseen, Kazuha avasi tekstiviestin, joka sai hänet melkein huudahtamaan. Se käsitti vain yhden sanan.

UNISSANI.

Kazuha puristi kännykkäänsä niin, että sen takakuori irtosi ja hän joutui laittamaan sen takaisin paikalleen. Okei, kyseessä oli aivan varmasti saman ikäluokan mieshenkilö. Kazuha punastui syvästi ja alkoi hiljalleen kiehua raivosta. Hän näpytteli vastauksen voimakkaasti puristaen näppäimiä.

MIKSET VOI KERTOA HELVETTI KUKA OLET?

Kirosana tuli lauseeseen vahingossa. Kazuha tajusi sen vasta kun oli jo lähettänyt viestin.

***

Kolme metriä Kazuhan alapuolella Heiji tunki kännykkänsä kiireesti taskuunsa kun opettaja oli käskenyt hänen tehdä niin. Heti perään hänet komennettiin luokan eteen selittämään Suomen itsenäistymistä.

"Niin siis", hän aloitti ja raapi niskaansa. "Suomihan julisti itsensä itsenäiseksi 6. joulukuuta, mutta ry... venäläiset", hän korjasi sormi pystyssä kun opettaja katsoi häneen syyttävästi. Luokka nauroi, sillä kaikki olivat tajunneet, mitä Heiji oli aikonut sanoa. "tai siis Stalin antoi sille itsenäisyyden vasta uudenvuodenaattona. Niinhän se meni?"

"Muuten oikein, mutta se oli Lenin eikä Stalin", opettaja sanoi ja luokka naurahti Heijille, joka levitteli käsiään.

"Lenin - Stalin - sama loppuosa, ei merkitystä", Heiji totesi ja käveli takaisin paikalleen. "Ja etunimiä en edes yritä lausua."

Luokka nauroi taas. Heijin mielestä opettajille viisastelu oli joskus hauskaa, varsinkin silloin, jos kyseinen opettaja oli keskeyttänyt tärkeän keskustelun.

Jos Kudo ei tajua sitä, Heiji ajatteli synkkänä. Niin ei sitten kukaan. Voi juma, mihin me on jouduttu!

"Heiji!" Kazuha keskeytti kuiskauksellaan Heijin ajatukset.

"No?" Heiji kuiskasi, kääntämättä päätään.

Kazuha oli vähän aikaa hiljaa ja kuiskasi sitten: "Lattiassa on niitti!"

Heiji sulki silmänsä ja avasi ne taas. Hän oli tuntenut niskassaan Kazuhan hengityksen ja se oli ollut lämmin. "Niitti?"

"Joo! Odotas..." Kazuha tarttui Heijin sormiin selän takanaan ja yritti löytää lattiasta jotakin kohtaa. "... jossain tässä se oli... Ahaa!"

Heiji kokeili puulattiaa kädellään ja tunsi siinä olevan jonkun sileän metallisen, joka oli arviolta millin leveä ja sentin pitkä ja jonka alle pystyi tunkemaan kynnen. Heiji yritti vetää siitä, mutta ei saanut sitä liikutettua mihinkään suuntaan.

"Taitaa olla liian syvällä..." Heiji kuiskasi samalla kun yritti irrottaa niittiä lattiasta. Vähän aikaa Heijin väänneltyä metallista niittiä, se tietenkin katkesi ja toinen hakanen, joka oli edelleen tiukasti kiinni painekyllästetyssä puussa, raapaisi Heijiä kivuliaasti etusormen kynsinauhaan. "Voi saatana!"

Heiji tajusi liian myöhään, että oli karjaissut viimeiset kaksi sanaa ääneen. Kazuha käänsi päätään Heijin takana ja hänen ponihäntänsä osui Heijin niskaan. "Oletko okei?" hän kysyi kuiskaten.

Heiji oli juuri vastaamassa jotakin, kun jokin iski häntä jonnekin nenän ja poskipään väliin. Heiji voihkaisi ja maistoi veren suussaan.

"Vitun homo!" hän kähähti sille, joka häntä oli lyönyt. Kuittauksena toteamukseensa se joku antoi hänelle uudestaan nyrkistä, tällä kertaa rystyllä.

"Tuki suusi jollakin saatana", häntä lyönyt mies kärisi. Kazuha henkäisi.

"Älä hakkaa häntä perkele!" hän huudahti itkuisesti. Heiji nojasi päänsä Kazuhan olkapään yli ja katsoi kattoon huokaisten ja silmät kiinni.

"Älä Kazuha", hän murahti. Kazuha katsoi Heijiä, jonka nenä vuoti verta.

"Mutta... ne hakkaavat sinua...!" Kazuha yritti. Heiji sulki silmänsä kärsivän näköisenä ja avasi ne taas.

"Minä kestän sen... niin kauan kun ne eivät koske sinuun, minä kyllä kestän sen..."

Kazuha sulki silmänsä ja puri huultaan. Heiji nosti päänsä pystyyn ja ravisti sitä. Voi jumalauta Kudo, hän ajatteli synkkänä. Mikset ole jo täällä...?

"Asianajajien jaoston pinssi! Oletteko te rouva Misari Ito?"

Heijin ja Kazuhan silmät laajenivat kuullessaan puhetta alakerrasta. Kazuha haukkoi henkeään. "Ran?!"

"Kudo?!" Heiji huudahti yllättyneenä. Samassa hetkessä tai hetkeä myöhemmin hän voihkaisi käheästi kun joku tarttui hänen otsatukkaansa ja nykäisi äkillisesti taaksepäin niin, että hänen päänsä osui Kazuhan takaraivoon. Heiji huohotti ja Kazuha värähti peläten, että Heijin niska oli mennyt poikki. Onneksi se ei ollut.

"Yritä huutaa", isokokoinen mies, joka piteli kiinni Heijin otsahiuksista lujalla otteella. "niin saat katsella kun ammumme tyttökaverisi."

Yksinäinen pelon kyynel vieri pitkin Kazuhan poskea. Hän kalpeni lisää kun joku iski Heijiä nyrkillä leukaan.

"Älä hakkaa häntä tajuttomaksi, me tarvitaan häntä", joku toinen mies kauempaa huoneesta käski sitä miestä, joka edelleen tukisti Heijiä otsatukasta (mikä muuten sattuu ihan vietävästi. Ei tarvitse pitää lujaakaan kiinni, niin se tekee kipeää.) Mies tuhahti ja päästi Heijin hiuksista irti rivakalla heilautuksella alaspäin niin, että Heijin niska oli toistamiseen vaarassa katketa.

"Heiji..." Kazuha vinkaisi hiljaa. Heiji nosti päänsä. "Minua pelottaa..."

"Ääh", Heiji sanoi käheästi. "Tuskin ne sinulle mitään tekevät..."

Alakerrasta kuului hilpeää puhetta, jonka Heiji ja Kazuha tunnistivat Kogoron ääneksi. "Suurkiitos! Autoitte meitä suuresti!" Heijiltä pääsi ruma sana yhdistettynä nimeen 'Kudo', kun he kuulivat ulko-oven sulkeutuvan alakerrassa.

"Ai muuten", Kazuha sanoi kun hän ja Heiji olivat lähteneet asianajajan talon luota. "nyt kun aloin muistella niin taisit sanoa halunneesi kertoa 'monta asiaa'."

Heiji tuhahti. "Jos haluat että sanon tuhat kertaa "ponihäntäsi kutitti niskaani", niin eiköhän se onnistu."

"Itse asiassa en tarkoittanut sitä", Kazuha sanoi. "Halusit... tunnustaa jotakin."

"Tunnustaa?" Heiji näytteli hämmästynyttä niin onnistuneesti, että hämmästyi oikeasti. Kazuha punastui.

"Minusta "ponihäntäsi kutitti niskaani" ovat aika omituiset viimeiset sanat", Kazuha totesi närkästyneenä. Siinä, autoin sinut alkuun. Nyt kerrot mitä oikeasti halusit kertoa... kerrothan?

Kun Heiji oli hiljaa, Kazuha jatkoi: "Niin, ja sanoit, että olet jo pitkään halunnut sanoa minulle jotakin. Kuinka pitkään tarkalleen ottaen? Puoli tuntia? Mikset vain olisi voinut kääntää päätäsi ja kuiskata sen minulle niin olisin kääntynyt sen verran etten olisi kutitellut niskaasi?"

Heiji raapi niskaansa, joka oli vähän punainen. "Äh tuota..." Ei juma... Kazuhalla on ärsyttävän hyvä muisti näissä asioissa... "T- tiesin koko ajan etteivät he olisi tappaneet meitä! Herra Morin tekstari tuli kyllä puolisen minuuttia myöhässä mutta joka tapauksessa yritin vain tappaa aikaa..."

Se oli harvinaisen selvä hätävalhe, ja Kazuha taisi nähdä sen läpi, mutta koska hän ei keksinyt mitään, millä sen olisi voinut kumota, hän tyytyi tuhahtamaan.

"Ai jaa", hän sanoi värittömällä äänellä. "Selvä."

Kazuha nosti päätään unisesti ja katsoi ikkunaan. "Heiji...?"

Heiji käännähti vauhkona ja tajusi Kazuhan nousseen istumaan sängyssään. Kirottuaan hiljaa Heiji tukki Kazuhan suun kädellään ennen kuin tämä ehti sanoa mitään. Samalla hän piti toista etusormeaan huultensa edessä ja sähähti: "Tyst!"

Kazuha tuijotti hänen silmiinsä vanteen kokoisilla silmillä (sellaiset ne yleensäkin olivat) ja Heiji odotti pari sekuntia että Kazuha oli rauhoittunut. Sitten hän antoi hänen taas hengittää.

"Mitä helvettiä sinä täällä teet Heiji?!" Kazuha kivahti kuiskaten. Heiji katsoi häneen suu auki tarkoituksenaan puhua, ja yrittäen keksiä toimivaa hätävalhetta.

"Tuota..." Heiji aloitti. Se on helvetin hyvä kysymys... hän ajatteli. "Äh, kadotin yhden jutun ja tulin katsomaan unohdinko sen tänne..." hän kuiskasi epämääräisesti ja käveli ovelle. "Anteeksi kun herätin, ei ollut tarkoitus..."

Kazuha jäi tuijottamaan juuri sulkeutunutta ovea toinen kulma koholla. Heiji nojasi seinään oven ulkopuolella ja pyyhki otsaansa. Miksi hän kysyy aina noin vaikeita kysymyksiä?!

Conan kysyi Ranilta ja Kazuhalta, että jos talo on täynnä hiuksia ja sormenjälkiä, niin miten ne saa hävitettyä ilman aikaa siivota niitä pois.
"Entä jos meillä ei ole aikaa siihen? Mitä me sitten teemme?"

Jos tämä olisi jatkunut...

... Kazuha olisi huudahtanut voitonriemuisesti: "Hei minä tiedän!"

Heiji pyöritteli silmiään ja sanoi sarkastisen kiinnostuneesti: "No kerro toki meillekin!"

"Poltetaan se maan tasalle!"

Conan ja Heiji katsoivat häneen sarkastisesti ja Kazuha heihin nolo hymy kasvoillaan. "Mitä nyt?"

"Sherlock!" hän sai sarkastisen vastauksen Heijiltä.

Niin, tuosta volume32:n jutusta. Se on randomi, myönnän sen. Siinä menin ehkä vähän liian OOC:n puolelle, ainakin Heijin kohdalla... Oikeastaan se toimisi ehkä paremmin yksittäisenä fikkinä, kuin poistettuna kohtauksena. No, ottakaa kantaa.