Ajanviete

Lost soul

Author: Lambo
Rating: k13
Genre: Drama
Warnings: Sisältaa kiroilua ja muitakin paheita, joten siitä tuo k13 merkintä.
Disclaimer: Goshon hahmot tietenkin, kuten sarja muutenkin kokonaisuudessaan.
Mainittavan arvoista: Keskittyy pääasiassa Giniin. Mitä tapahtuisi jos organisaatioa alkaisi epäilemään häntä?
A/N: Gin on myös yksi suosikki hahmoistani, joten oli mukavaa hieman sukeltaa hänen ajatuksiinsa tarinan muodossa.

> > Tuskaa.

> > Pelkoa.

> > Kipua.

> > Ahdistusta.


HERÄÄ JO!!


> > Lisää tuskaa.

> > Todellista pelkoa.

> > Vahvempaa kipua.

> > Paheneva ahdistus.


Juoksen, mutta jalkani eivät liiku. Huudan, mutta ääneni tukahtuu. Taistelen vastaan, mutta voimani katoavat. Ajattelen, mutten kuule ajatuksiani. Haluan pois, mutta en pääse.

… Mikä tämä tunne on?


> > Viiltävä tuska.

> > Jähmettävä pelko.

> > Musertava kipu.

> > Ahdistava pimeys.


Lopulta herään omaan huutooni.


Mikä tämä tunne oikein on? Miksi sydän hakkaa aivan liian nopeasti ja tuntuu, kuin se hyppäisi seuraavana hetkenä ulos rinnastani. Yritän hengittää rauhallisesti, mutta henkeni salpaantuu paikoilleen. Silmiäni painaa, mutta en halua nukahtaa, en halua tuntea sitä tunnetta jälleen. Tuntuu, kuin se tunne murskaisi minut alleen.


--


Gin heräsi hiestä läpimärkänä. Hän puuskutti raskaasti ja tunnusteli pulssiaan. Viimeisen viikon aikana hän oli nähnyt jokaisena hetkenä painajaisia, kun oli erehtynyt sulkemaan silmänsä edes hetkeksi. Hän oli varovasti tiedustellut Vodkalta, että näkikö tämä koskaan mitään unia tai painajaisia, mutta hän oli vain nauraa hörähtänyt, että työn tuomia haittoja, kuten toimistotyöläisellä selkäkivut. Gin ei ollut koskaan nähnyt yhtä ainuttakaan painajaista, joten unet saivat hänen mielensä levottomaksi.

Kello tikitti jälleen armottomasti eteenpäin ja numerot tuntuivat vilisevän silmissä eteenpäin punaisena digitaalikellon näytöllä.

     4:45 – kohta pitäisi nousta ja unesta ei ollut tietoakaan.

Gin venytteli jäseniään jähmeästi ja nousi istumaan sängylle. Hän hapuili työvaatteet ylleen ja lähti kävelemään keittiön suuntaan. Vodka kuorsasi olohuoneen sohvalla lähes sadan desibelin voimalla ja Gin ihmetteli, ettei tämä jo itse herännyt kuorsaukseensa. Tuollaisen luulisi tunkeutuvan kenen tahansa alitajuntaan asti tai ainakin naapurien korviin heppoisten seinien läpi. Onneksi asuinseutu oli huonossa maineessa, joten pienistä asioista tuskin kukaan vaivautui napisemaan, vaikkei Vodkan kuorsausta kyllä voinut enää luetella pikku asiaksi tätä menoa. Vodka oli nukkunut kohta kuukauden putkeen hänen asuntonsa sohvalla, joten Gin alkoi itsekin tottua jo tuohon mökään.

Kahvi oli mustaa ja aivan kylmää, kuten tavallisestikin maattuaan pannussa yli yön kenenkään viitsittyä sitä pesaista valmiiksi seuraavaksi kerraksi. Gin punnitsi hetken aikaa mietteliäänä vaivautuisitko uhrautumaan ja keittämään uutta kahvia vai riskeeraisiko terveytensä juomalla vanhentunutta tervaksi luokiteltavaa kahvin tilkkaa. Kumpikin vaihtoehto tuntui kuitenkin huonolta, joten hän päätti jättää koko asian sikseen.

Gin suuntasi eteiseen ja ennen kuin hän ehti astua asunnosta ulos, Vodka seisoi hänen takanaan.

     ”Minne sinä olet menossa?”
     ”No mitäs luulet? Töihin tietenkin olen menossa senkin lahopää.”
     ”Näin aikaisin? Eikö keikka ollut vasta illaksi?”
     ”Sain erään toisen keikan aamuksi hoidettavaksi.”
     ”Yksin?”
     ”Kyllä, mitä siitä?”
     ”Ei, ei mitään tietenkään. Ihmettelin vain.”
     ”Kyllähän me ennenkin olemme erikseen keikkoja hoitaneet idiootti.”
     ”Aivan aivan.”
     ”Voit jäädä kämpille, mutta en tiedä tulenko ennen iltaa takaisin.”
     ”Enkö saa tulla mukaasi? Eihän yhdestä ylinmääräisestä käsi- ja silmäparista mitään haittaakaan ole.”
     ”... Mikä sinua vaivaa?”
     ”Miten niin?” Vodka säpsähti taemmas.
     ”Yleensä pyrit välttämään ylimääräiset keikat kaikin keinoin.”
     ”Öm, olin hereillä, joten ajattelin tulla seuraksi.”
     ”Olet surkea valehtelemaan minulle.”
     ”Ehkä on vain parempi, että tulisin mukaasi.” Vodka puuskahti vaativasti.
     ”En tarvitse lapsenvahtia Vodka hyvä, olen jo isomies.”
     ”En sitä tarkoittanut. Olisin tullut avuksi vain.”
     ”Enköhän pärjää yksinäni. Tämän keikan hoitaisin vaikka silmät suljettuina.”
     ”Mikä keikka se sitten oikein on?”
     ”Ei mikään merkittävä.”

Tämän sanottuaan Gin sulki oven Vodkan edestä ja suuntasi portaikon kautta ulos edessä odottavan autonsa luokse. Vodkan suorastaan omituinen käytös jäi kuitenkin häiritsemään Giniä alitajuntaan. Jos patalaiska äijä haluaa aamuyöstä mukaan keikalle, niin silloin on jotain pielessä.


--


Gin kurvasi autonsa hiljaisen parkkihallin alimpaan kerrokseen. Perinteinen aamuruuhka alkaisi vasta muutaman tunnin kuluttua, mutta jäisi silti tavanomaista hiljaisemmaksi, koska oli sunnuntaipäivä. Gin nojaili autonsa kylkeen ja sytytti uuden tupakan nautinnokseen. Tupakka oli niitä harvoja asioita, jotka toivat hänelle suurta nautintoa edelleen tässä elämässä ja siitä hän ei tulisi luopumaan suosiolla koskaan. Gin pohdiskeli näkemiään painajaisia, joista muisti vain satunnaisia kuvia enää. Heikot muistikuvat kuitenkin riittivät tuottamaan tuskaa, jollaista hän ei ollut ennen kokenut ja hän suorastaan inhosi tuota tunnetta jo nyt.

     ”Ajattele jotakin muuta jo viimein.” Gin tuhahti itselleen.

Auto kurvasi nurkan takaa ja ajoi aivan Ginin viereiseen ruutuun parkkiin. Takapenkin ikkuna avautui hieman ja hänen silmiinsä osui kauniin naisen kasvot, joista näki selvästi, ettei niitä ollut noin kauniiksi saatu luonnollisin voimin. Gin inhosi nyt jo naista. Nainen oli itseään täynnä eikä ymmärtänyt tuon taivaallistakaan siitä kenen kanssa hän asioi. Nokkava asenne oli saada Ginin ampumaan tämän kerta laakista paikoilleen joka kerta, kun tämä vain avasikin suunsa, mutta onnekseen Gin sai hillittyä itsensä jokaisena niinä kertana.

     ”Oletko miettinyt ehdotustani.”
     ”En.”
     ”Hm, eli siis olet selvästikin, mutta näytät suhtautuvan siihen kielteisesti.”
     ”Ajattele miten haluat.”
     ”Eikö iso tukku rahaa kiinnosta alkuunkaan?”
     ”Tienaan nyt jo aivan kyllikseni.”
     ”Sinulle ei ole minun mielestäni kylläkään paljoakaan vaihtoehtoja, joten suosittelisin harkitsemaan ehdotustani edelleen hyvin vakavasti. Mikäli organisaation toiminta ja oma henkesi merkitsevät sinulle yhtikäs mitään.”
     ”Älä uhkaile minua ämmä. Minusta tuntuu, ettet ymmärrä alkuunkaan tuon taivaallista siitä kenen kanssa sinä juuri keskustelet ja mitä paskaa sinä suustasi suollat ulos.”
     ”Ole nokkava vain. Kyllä hymysi vielä hyytyy poika kulta.” Nainen naurahti ivallisesti ja Gin joutui puristamaan kätensä nyrkkeihin rystyset valkoisina.
     ”Ehdotuksesi ei kiinnosta minua paskan vertaa. Enkö ole sen jo aivan tarpeeksi selkeästi ilmoittanut?”
     ”En ole tyytyväinen vastaukseesi. Minä haluan sinut palvelukseeni.”
     ”Taitoni eivät ole käytettävissäsi.”
     ”Et edes kokeilisi? Kenties miellyt enemmän minun töihini.”
     ”Tuskin.”
     ”Annan sinulle vielä viikon aikaa miettiä. Onhan päätös kuitenkin sen verran suuri, mutta sen jälkeen voin vakuuttaa, että vaadin vastauksen keinolla millä hyvänsä ja sinä tiedät mitkä seuraukset ovat jos päätät kieltäytyä tarjouksestani.”
     ”Sinä et edelleenkään uhkaile minua, jos haluat itse pysyä hengissä.” Gin murahti hyytävällä äänellä ja suuntasi kädessään olevan aseensa ikkunasta näkyviin kasvoihin, jotka vain nauroivat pilkallisesti hänen reaktiolleen.
     ”Älä vaivaudu. Odota viikko ja sitten voimme selvittää asian perin pohjin.”
Nainen tokaisi ja sulki ikkunan tämän edestä. Auto hyrähti käyntiin ja katosi matkoihinsa. Gin nojaili murheellisena autonsa kylkeen ja siveli kädellään sen sileää pintaa, joka kiilteli niin kauniisti, että se kuvasti hänen kylmän elottomat silmänsä yksityiskohtaisesti takaisin.

Gin huokaisi raskaasti ja palasi takaisin autoonsa istumaan. Hän sytytti jälleen tupakan ja vajosi mietteisiinsä.


--


Gin oli huomaamattaan nukahtanut. Ilta oli alkanut jo sarastaa, kun hän hätkähti lasiin kuuluvaa koputusta. Hän hivutti kätensä automaattisesti taskussaan olevaan aseeseen ja katsahti koputtajaa. Hänen yllätyksekseen Vodka pälyili ympäriinsä hermostuneesti. Gin raotti hieman ikkunaa auki.

     ”Avaa ovi aniki.” Vodka murahti hiljaa.
     ”Tule toiselle puolelle istumaan.” Gin älähti takaisin ärsyyntyneenä, kuten tavallisesti.
     ”Enpä oikein tiedä.” Vodka vänkäsi hermostuneen takaisin.
     ”Katoa sitten matkoihisi kävellen.”
     ”Hyvä on, hyvä on. Minä tulen.” Vodka sanoi hermostuneena ja vaelsi nopein askelin auton toiselle puolelle. Ovi raottui varovasti ja Vodka änkeytyi liian pienestä välistä sisään.

     ”Oliko jotain asiaakin, kun tänne asti vaivauduit?”
     ”Satuin vain olemaan näillä nurkilla.” Vodka tokaisin välinpitämättömästi.
     ”Satuit olemaan? Idioottinako minua pidät?”
     ”Hyvä on, hyvä on. Pomo käski minun tulemaan taustatueksesi.”
     ”Taustatuekseni mihin?”
     ”Sinullahan oli jokin tehtävä? Se mistä puhuit aamulla?”
     ”Niin, aamulla, nyt on ilta.”
     ”Sen vuoksi huolestuin, kun sinua ei kuulunut ja otin pomoon yhteyttä. Hän passitti minut tulemaan tarkastamaan tilanteesi. Hän tosin ei muistanut kyllä sinulla olevan mitään tehtävää aamuksi.”
     ”Sinä soitit pomolle minun asioistani?!” Gin huusi vihaisesti.
     ”Ole hiljempaa aniki. Kaikki kuulevat pahviautosi läpi mitä karjut.” Vodka hyssytteli.
     ”Älä hauku minun autoni pahvilaatikoksi, joka kestää kuljettaa sinunkin hyllyvää persettäsi.”
     ”Anteeksi anteeksi. En tarkoittanut sitä sillä tavalla.” Vodka mongersi säikähtäneenä.

Gin huokaisi hyvin äänekkäästi ja loi tuiman ilmeen Vodkaan, muttei jaksanut sanoa tälle enää mitään.

     ”Niin tuota, pomo ei siis tiennyt sinun aamuisesta tehtävästäsi ennen kuin soitin hänelle.” Vodka yritti varovasti tunnustella saisiko rikottua heikon jään heidän välillään ja Ginin kertomaan asiasta enemmän.
     ”Korostaen sitä kohtaa ennen kuin sinä soitit hänelle.”
     ”Pomo haluaa muuten tavata sut illalla.” Vodka yritti sanoa ohimennen asiansa hyvään väliin.
     ”Sekin vielä.” Gin murahti ja loi tällä kertaa tappavan katseen Vodkaan.
     ”Ketä se nainen oli?”

Gin säpsähti Vodkan kysymystä.
     ”Ei ketään tärkeä ämmä. Kyseli vain reittiä johonkin lähi kylpylään.”
     ”Se ei oikein kuulostanut siltä.”
     ”Salakuuntelitko sinä meidän keskusteluamme?!”
     ”Satuin vain paikalle v--”

Gin keskeytti Vodkan puheenvuoron nostamalla aseensa tämän ohimolle.
     "Sinä et hiisku siitä keskustelusta kenellekään yhtään mitään, jos et halua tulla teurastetuksi.”

Vodka nielaisi liioitellun äänekkäästi ja painoi katseensa lattiaan hermostuneena. Hän ei kaivannut tappelua Ginin kanssa, koska tiesi miten se ottelu tulisi päättymään eikä ainakaan hänen edukseen.

     ”Vai ehditkö kertomaan siitäkin jo pomolle?” Gin tuhahti halveksuvasti.
     ”En.”
     ”Hyvä, ja katsokin ettet kerro.”
     ”Selvä, selvä.

Autoon laskeutui painostava hiljaisuus kaksikon välille.

     ”Minkä takia sinä seuraat minua kuin vainukoira?” Gin sanoi lopulta rikkoen hiljaisuuden.
     ”Koska haluan olla varma.” Vodka vastasi epäilevästi.
     ”Varma mistä?”
     ”Siitä, etteivät huhut pidä paikkansa tai oikeastaan puheet.”
     ”Mitkä huhut? Mitä puheita sinä tarkoitat?” Gin kysyi hieman hämmentyneenä.
     ”Sinä et halua kuulla.”
     ”Kerro.”
     ”Se ei kuulu sinulle.”
     ”Kuuluu nyt, jos arvostat elämää.”

Tällä kertaa oli Vodkan vuoro huokaista raskaasti. Hän tiesi jääneensä nalkkiin puhuessaan ohi suunsa, mutta hänestä tuntui aina vaikealta peitellä asioita Giniltä - varsinkin tällaisia.

     ”Niin?”
     ”Sinusta ei liiku kovinkaan mukavia puheita tällä hetkellä organisaation keskuudessa.”
     ”Kuka nyt minua on kusipääksi väittänyt?”
     ”Tällä kertaa kyseessä on paljon pahempi syytös, kuin kusipäisyys.”
Gin alkoi aavistella pahaa alkaessaan laskea lähiaikojen tapahtumia yhteen.
     ”Kuka?” Hän henkäisi jääkylmällä äänellä.
     ”En tiedä. En oikeastikaan tiedä. Hyvä, että sain jonkun edes puhumaan minulle asiasta!”
     ”KUKA ON VÄITTÄNYT MINUA PETTURIKSI?! SELLAISEN PASKAN SUOLTAJAN MINÄ SUOLESTAN ITSE!”
     ”Gin ota nyt ihan rauhalli--”
     ”Tuki turpasi.”

Vodka vaikeni saman tien. Nyt ei ollut varaa leikkiä tulella.

Gin tunsi järkyttyneensä. Hänen pulssinsa kiihtyi ja rystyset olivat muuttuneet valkoisiksi puristuksen voimasta. Hän yritti epätoivoisesti keskittää aggressionsa niihin, jottei ampuisi Vodkaa siihen paikkaan. Pahinta asiassa tuntui olevan se, että hänellä olivat pinnassa jälleen ne tunteet, joita oli painajaisen nähdessään tuntenut ensimmäisenä. Tunteminen sai hänet voimaan pahoin. Jäämies jolla ei ollut tunteita, koki niitä ensimmäisen kerran ja jopa Vodka huomasi sen, mikä lisäsi entisestään Ginin huonoa oloa.

     ”Ulos.”

Vodka ei ensin ymmärtänyt Ginin käskyä.

     ”Painu nyt helvettiin tästä autosta.”

Vodka alkoi nousta kiireesti autosta ulos, mutta ennen kuin hän sulki oven perässään, hän vielä kääntyi Ginin suuntaan ”Tiedäthän sinä sen, että minä en ole ajatellut hetkeäkään niin. Sen takia asiasta sinulle kerroinkin.” Vodka yritti selittää epätoivoisesti, mutta sanat tuntuivat menevän sekaisin, kun hän näki Ginin järkyttyneen olemuksen. Eihän se ihme ollut. Gin oli taatusti parhain jäsen mitä organisaatiolla oli koskaan palveluksessaan ollut ja nyt häntä epäiltiin pahimmasta rikoksesta, jonka organisaation sisällä voi tehdä.

     ”Ihan vitun sama.” Gin puuskahti hermostuneesti.
     ”Minne menet?” Vodka yritti tiedustella varovasti.
     ”Se ei kuulu sinulle himpun vertaakaan nuuskija. Mene räksyttämään pomolle ihmeessä.”
     ”Muista, että hän halusi sitten tavata sinut illalla.”
     ”Häivy siitä jo.” Gin totesi tylysti.

Vodka sulki oven ja astui hieman taemmas auton luota. Gin käynnisti auton ja kaahasi vauhdilla ulos parkkihallin pimeästä syleilystä katuvalojen välkkeeseen. Gin ei ollut voinut vastata Vodkalle mitään, koska hän ei itsekkään tiennyt minne menisi tai mitä tekisi, mutta hänen alitajuntansa tuntui ohjaavan häntä äänettömin käskyin eteenpäin.

                                                                  ~~~ JATKUU ~~~