Ajanviete

What is the truth? Osa 2.

(Huom kyseessä on toinen osa.)

Truth

Kogoro hengitti syvään ja puri huultaan hieman. Hänen katseensa lipui ikkunasta kurkistavaan päivään, jossa sinisellä taivaalla leijaili muutama valkoinen pilvilammas. Kauempana muutama mustempi pilvi yritti valloittaa tilaa itselleen lisää. Kogoro huokaisi ja kääntyi palatakseen takaisin keittiöön kahvikuppinsa kanssa. Conan seisoi edelleen jähmettyneenä paikoillaan ajatukset tyhjinä. Hänen vaivalla peittämänsä salaisuudet olivat paljastuneet Kogorolle, mutta olisihan se ollut vain ajan kysymys, koska tämä tilanne tulisi eteen – niin monesti Conan oli jo leikkinyt liikaa kuumalla tulella ratkoessaan murhia käyttämällä Kogoroa apunaan.

   ”Liian fiksu seitsemänvuotias.” Conan ajatteli happamana.

Kogoro lysähti toimistotuoliinsa ja nosti jalkansa avonaisesta ikkunasta ulos. Kylmä tuuli leikki hänen hiuskiehkurallaan. Kogoro antautui jälleen ajatuksiensa vietäväksi. Äkäinen rykäisi hänen viereltään, kuitenkin palautti hänet pian takaisin. Kogoro katsahti olkansa yli ja näki Conanin istumassa hänen vieressään pöydällä vaativa ilme kasvoillaan.

   ”Kuinka sinä voit olla noin … noin rento?” Hän sähähti äkäisesti.
   ”Hmh, minä mietiskelen ja sulattelen asiaa vähitellen. En pidä stressaamisesta muutenkaan ja vältän sitä.” Kogoro tuhahti tympääntyneenä.

Conan naputteli hermostuneena pöydän pintaa sormillaan.

   ”Etkö Kogoro ymmärrä millaisessa vaarassa sinä olet nyt sen vuoksi, että tiedät salaisuuteni? Siihen on luonnollisesti hyvä syy, miksen kerro asioitani pitkin pitäjiä. Selitä nyt jo viimein, että mitä Agasa sinulle tarkkaan ottaen oikein kertoi?”
   ”Ei mitään. Oikeastaan hän vain vastasi kysymykseeni kyllä.”
   ”Mihin kysymykseen?”
   ”Minä voin auttaa sinua.” Kogoro sanoi yllättäen ja Conanin kasvoille levisi hämmästynyt ilme.
   ”Auttaa? Miten sinä voit muka auttaa minua?” Conan tiuskaisi vaativasti ja jatkoi yhtä tylysti ”Kukaan ei voi auttaa minua muuta, kuin minä itse.”
   ”Minä voin.” Kogoro tokaisi ja hänen kasvoilleen levisi ovela hymy.
   ”Miten muka?”

Kogoro oli hetken hiljaa, joka tuntui Conanista jälleen kerran liian pitkältä ikuisuudelta.

   ”Käydään professorin luona Conan. Hänellä on kuuleman jälleen uusi peli, jota haluaa sinun testaavan.” Kogoro sanoi hiljaisuuden rikkoen.

Conanista tuntui, että hänen leukansa tipahti pois sijoiltaan eikä hän voinut uskoa sanoja joita Kogoro niin vaivattomasti päästi suustaan, kuin mikään ei olisi muuttunut entisestä.
   ”Anteeksi kuinka?” Conan henkäisi jälleen hämmentyneenä.
   ”Vedä takki niskaasi pentu.” Kogoro murahti noustessaan tuolista ylös.


Kaksikko käveli hiljaista katua pitkin rinta rinnan. Kogoro katseli hajamielisenä eteensä ja poltti samalla tupakkaa tavanomaiseen tapaansa. Conan potki eteensä osuvia pikkuruisia kiviä ja katseli vähän väliä Kogoroa vihamielisellä ilmeellä. Häntä ärsytti suunnattomasti Kogoron huoleton asenne ja ymmärtämättömyys siihen, kuinka vaarallinen tilanne hänelle oli. Kogoro oli huomannut Conanin vihaiset katseet, mutta yritti olla niihin kiinnittämättä mitään huomiota ja sytytti jälleen uuden tupakan.  Hän toivoi, että polttaminen olisi peittänyt edes hieman hänen hermostuneisuuttaan Conanilta. Nyt ei ollut oikea hetki sortua ja antaa itseään pelon, epäilyksen ja tunteiden valtaan.

   ”Pidä pää kylmänä Kogoro!” Kogoro hoki itselleen jatkuvasti polttaessaan tupakkaa.

Conan kuitenkin kiinni huomiota Kogoron hieman tärisevään käteen tämän varistaessa tupakkaa. Pennun jatkuva tarkkailu hermostutti Kogoroa entisestään ja hän huomasi alitajunnassaan kumpuavaa suuttumusta. Kogoro kaivoi puhelimensa taskustansa ja nosti sen korvalleen. Conan ihmetteli elettä, mutta huomasi pian puhelimensa tärisevän taskussaan. Hän sujautti kätensä taskuun ja hyväksyi puhelun, mutta jätti puhelimen taskuunsa ja katsoi sivusilmällä Kogoron suuntaan.

Kogoro alkoi puhua lähes kuiskauksen tasolla olevalla äänellä:

   ”Tiedän, että tilanne on hankala ja tehtävänne vaarallinen, mutta olen valmis ottamaan riskin. Minulla on jo muutama idea valmiina, joista saattaa olla teille hyötyä. Kyllä, olen nähnyt heidät lähiaikoina, mutta jatkan varjostamista edelleen. Ei, ei mitään hätää, asia on kyllä hoidossa. Kuulemiin.”

Kogoro sulki puhelimen katsettaan sen näytöstä siirtämättä. Conanin kasvoilla kävi järkyttynyt ilme, mutta hän tukahdutti sen yhtä nopeasti, kuin mitä se oli siihen ilmestynyt. Hänen kasvoilleen nousi pieni hymyn ja Conan naurahti vaisusti ja painostava hiljaisuus laskeutui jälleen läsnä kaksikon välille.

Kogoro painoi Agasan ovikelloa ja ovi avautuikin nopeasti. Avonaisen oven takaa kurkistivat Agasan hieman hämmentyneet kasvot, mutta niiden kohdatessa Conanin katseen hänen päänsä painui alas. Conan heilautti kättään Agasalle.

   ”Ei hätää, en ole vihainen sinulle. Ethän sinä ole edes tehnyt mitään.” Conan tokaisi ja hymyili väkinäisesti tälle.

Agasan kasvoille kohosi helpottunut ilme ja hän päästi heidät sisälle. Ai oli parhaillaan koulussa, joten ainakaan heti hänestä ei olisi aiheuttamaan omantunnontuskia ja päänvaivaa tapahtuneen käänteenvuoksi Conanille. He suuntasivat istumaan olohuoneen sohvalle ja Agasa kiiruhti tuomaan kaikille kupposet lämmintä teetä.

   ”Tässä hieman lämmikettä, kun ulkonakin niin kylmä päivä.” Agasa tokaisi hymyillen.

Molemmat kiittivät yhteen ääneen ja hörppäsivät lämmintä juomaa. Conan kuitenkin keskeytti teen litkinnän malttamattomana.

   ”Mitä sinä tarkoitit sillä mitä sanoit puhelimeen? Sinä siis tiedät siitä järjestöstä jotakin?”
   ”Kyllä. En halunnut sanoa sitä suoraan sinulle, koska en tiedä milloin he ovat lähellä. Aika fiksua se puhelimen käyttö, vai mitä Conan?” Kogoro tokaisi naurahtaen omalle kekseliäisyydelleen.
   ”No, parempi sekin, kuin aivan suoraan sanominen.” Conan pyöräytti silmiään vaivaantuneesti ja mutisi perään epämääräisesti jäljittämisestä jotakin, mutta Kogoro ei ollut kuulevinaan.
   ”Agasa olisitko ystävällinen ja kertoisit sinä edes mitä te keskustelisitte puhelimessa? Kogoro ei suostu millään sanomaan asiasta mitään tarkentavaa ja minun tarvitsee tietää.”  Conan intti vaativasti.
   ”Hän kysyi vain, että onko se todella totta mitä hän juuri äsken on ymmärtänyt ja että onko asian takana eräs organisaatio, jonka tunnusmerkkejä ovat musta väri. En minä mitään myöntänyt, mutta emmin hetken aikaa ja kyllä sinä minut tiedät .. olen huono valahtelemaan. Sanoin vain, että jos Conan on niin sanonut tai siis Shinichi niin kyllä. Ja Kogoro vakuutteli, että hänestä saattaa olla meille korvaamatonta apua asian suhteen.” Agasa puhui empien.
   ”Agasa hyvä, minä kavalsin itseni, sinä et ole tehnyt mitään väärää.” Conan lohdutti hymyillen.
   ”He varjostavat minua.” Kogoro keskeytti Conanin ja Agasan keskustelun.
   ”Varjostavat sinua?!” Conan huudahti.
   ”HYS! Ole hiljempaa!” Agasa ja Kogoro suhahtivat yhteen ääneen.

Conania heikotti. Hänen päässään pyöri ja vartalo kylmäsi kauttaaltaan. Conan yritti istuutua, mutta hänen tajuntansa alkoi hämärtyä. Conan kuuli hämärästi jossakin kaukaa Kogoron pelon säestämän äänen tämän huutaessa shinichiä - häntä hänen oikealla nimellään. Kogoro ehti juuri tarttua Conanista kiinni ennen kuin tämä pyörtyi lattialle.

Conan heräsi paljon myöhemmin. Hän huomasi makaavansa Agasan huoneen sängyllä, joka sijaitsi kauempana olohuoneesta. Himmeä kuunvalo loi valoa hiljaiseen huoneeseen. Conan tulkitsi olleensa tajukankaalla useammankin tunnin ja piteli kipeää päätään. Olohuoneesta kuului vaimeaa kuorsausta ja hiljaista keskustelua sivummalta. Hän erotti Agasan ja Ain hiljaiset kuiskaukset, muttei saanut selvää sanoista. Conan kömpi vaivalloisesti ylös sängystä ja suuntasi muiden luokse. Oven kohdalla hän joutui ottamaan tukea ovenkarmista huimauksen takia. Agasa huomasi nopeasti Conanin ja kiiruhti tämän luokse ovelle. Conan vakuutteli kaiken olevan kunnossa, mutta Agasan kasvoilta paistoi edelleen huoli ja murhe, murhe uusista käänteistä, mutta hänen vanhoissa kasvoissaan oli myös toivoa.

   ”Missä Kogoro on? Minun tarvitsee puhua hänen kanssaan.” Conan ähkäisi väsyneesti.
   ”Tuota, sinun varmaan tarvitsee odottaa aamuun.” Agasa sanoi ja katsahti olkansa yli sohvalle.
Conan kurottautui katsomaan Agasan ohi ja näki Kogoron retkottamassa sohvalla kuorsaten.
   ”Päätit tarjota hänelle sitten muutaman rohkaisuryypyn?” Conan sanoi yrmeästi.
   ”Helpottamaan asioita, joita taitaa olla tullut yhdelle päivälle liikaa ilmi.” Agasa hymähti hieman hymyillen.
   ”Mutta minun olisi tarvinnut keskustella hänen kanssaan kiireesti. Hän sanoi tietäväns..”
   ”Mikä vointisi on shinichi?” Agasa keskeytti vaativasti.
   ”Ihan hyvä – luulisin, mutta haluan tietää..”
   ”Minä kyllä keskustelin hänen kanssaan niistäkin asioista ja hän kertoi luultavimmin ainakin suurimman osan tiedoistaan jopa minulle. Ain ilmestyminen paikalle alkoi olla jopa hänellekin hieman liikaa ja yritin keventää tunnelmaa – hieman liikaa.” Agasa naurahti jälleen vaivaantuneesti.
   ”Mitä hän kertoi sinulle?” Conan kysyi terävästi.
   ”Joku tai jotkut organisaation jäsenistä ovat varjostaneet Kogoroa viime aikoina. Hän epäilee, että varjostaminen liittyy hänen uuteen asiakkaaseen jollakin tapaa ja, että he eivät todennäköisesti halua Kogorosta yhtään mitään. Kogoro on kuitenkin huomannut aina kun he ovat varjostaneet häntä, koska kyllähän salapoliisi nyt salapoliisi ”leikit” tuntee. Viimeksi eilen hän on nähnyt luultavimmin yhden organisaation jäsenistä läheisessä pubissa.” Agasa kertoi muistellen juttu tuokiota.
   ”Pubissa?” Conan tokaisi silmiään pyöritellen ja jatkoi ”Eli niihin tietoihin ei sitten ainakaan ole luottamista.”
   ”Älä nyt heti tuomitse.” Agasa torui.
   ”Tiedot kyllä kuulostivat todella uskottavilta, mutta voit keskustella siitä itse Kogoron kanssa aamulla. Kello on jo yksi, joten meidänkin on parasta mennä nukkumaan. Tekee varmasti sinullekin ihan hyvää nukkua välillä Shinichi. Ja sama pätee Aihinkin.”
Conan tuhahti, mutta myöntyi lopulta Agasan vaatimukseen.

Kogoro avasi uniset silmänsä. Hän hätkähti nopeasti täysin hereille ja painautui sohvan selkänojaa vasten säikähtäneenä. Kolme silmä paria tuijotti häntä herpaantumatta. Kogoro hieraisi utuisia silmiään ja tuijotti katselijoita takaisin. Ai nojaili sohvankylkeen katse Kogorossa. Conan istui aivan häntä vastapäätä sohvalla Agasa vierellään ja kumpikin katsoi häntä.

   ”No antaa tulla. Kenet näit edellispäivänä pubissa organisaation jäsenistä?” Conan kohotti piipittävää ääntään.

Kogoro  haukotteli makeasti ja raapi väsyneenä särkevää päätään.
   ”Naisen.”
   ”Kerro enemmän!” Conan kivahti.
   ” hieman Eriä nuoremman. Oli pukeutunut kokonaan mustiin ja piti sisälläkin päässään aurinkolaseja ja hattua. Luulin aluksi, että nainen flirttaili minulle, koska hän tarkkaili minua herkeämättä. Kun viimein vastasin hänen oletettuun flirttailuun ja olin menossa juttelemaan hänelle, nainen kiiruhti toisaalle. No, menin sitten juttelemaan hänen takanaan olleelle hurmaavalle naiselle ja hetken kuluttua huomasin saman naisen palanneen takaisin paikalleen ja hän tarkkaili minua jälleen silmiään räpäyttämättä, mutta koko ajan kuitenkin mahdollisimman huomaamattomana.  Lähdin sitten aamuyöstä kotiin ja nainen poistui ravintolasta heti perääni, seurasi minua kotiini ja jäi vähän matkan päähän seisoskelemaan. Ikkunasta katsoessani huomasin hänet edelleen samalla paikalla ja hän tarkkaili toimistoni ja asuntoni ikkunoita muka huomaamattomasti. Taitava varjostaja sen myönnän, mutta ei jäänyt minulta huomaamatta. Ammatin suomia etuja.” Kogoro kehaisi ylpeästi.
   ”Pystytkö kuvailemaan sitä naista tarkemmin?” Ai otti ensikertaa Kogoron kuullen osaa keskusteluun.
   ”Tuota oli pimeää ja hänelle oli hattu sekä aurinkolasit, mutta olen nähnyt saman naisen aiemmin. Hänellä on vaaleat pitkät hiukset sekä hän näyttää minusta hieman ulkomaalaiselta enemmän, kuin Japanilaiselta. ”
   ”Onko sinua seurannut muita samanhenkisiä tyyppejä?” Conan kyseli kiinnostuneena.
   ”Kyllä. Mustaa vanhaa Porschea ajava laiha, pitkä, mustiin pukeutuva, pitkät vaaleat hiukset ja hyvin kolkon katseen omaava tupakkaa polttava herra. Muutamasti hänen seurassaan olen nähnyt myös paljon rotevarakenteisemman miehen, jolla on hattu sekä aurinkolasit päässä.”

Kaikki muut pidättivät järkyttyneinä hengitystään huoneessa paitsi Kogoro.

   ”Gin, Vodka ja Vermouth.” Conan henkäisi järkyttyneenä.
   ”Oikein maittavia alkoholijuomia, jos minulta kysytään.” Kogoro naurahti vaisusti ja haroi takkuisia hiuksiaan.
   ”Ne ovat heidän koodinimiään.” Conan sanoi mietteliäänä ja lisäsi ”Kerro aivan kaikki mitä tiedät heistä.”

Aikansa keskusteltuaan ja asiat puituaan kaikki olivat syventyneet omiin puuhiinsa ympäri Agasan asuntoa. Kogoro istui edelleen sohvalla ja leikki sormiensa kanssa pöydällä olleen kynän kanssa.
   ”Shinichi.”
Conan nosti päätään stressaantuneen näköisenä papereista, joita hänen edessään oleva pöytä oli täynnä ympäriinsä.
   ”Hmh?” Hän ynähti vaisusti.
   ”Kyseinen asiakas haluaa tavata minut huomenna sataman ja länsipuiston lähellä olevassa paikassa. Se saattaisi olla tilaisuutemme. Minulla on vahva tunne, että paikalla on muitakin, kuin vain minä ja kyseinen asiakas.” Kogoro sanoi hajamielisesti leukaansa hapuillen.
   ”Minä tulen mukaasi.” Conan sanoi kiihkeästi ajatellessaan kohtaavansa jälleen mahdollisesti Ginin.
   ”Liian vaarallista.” Kogoro mutisi.
   ”Turhaan kiellät tulen kumminkin mukaasi ja sinä tiedät sen.” Conan tokaisi virnistäen.
Kogoro tuhahti ja nousi sohvalta.
   ”Minne menet?” Conan kysyi epäilevästi.
   ”Kotiin.”
   ”Tulen mukaasi.”
   ”Maanvaiva.”


Kogoro sytytti jälleen savukkeen seistessään kylmässä viimassa varastohallin ulkopuolella. Conan nojaili aivan hänen vieressään seinää vasten tylsistyneen näköisenä. Kogoro vilkuili epäluuloisena vähänväliä ympärilleen odottaen näkevänsä viimein asiakkaansa tutut kasvot. Sovitusta tapaamisen ajankohdasta oli jo ehtinyt vierähtää puolitoista tuntia yli ja Kogoro kirosi mielessään veloittavansa ylihintaa siltä ylimieliseltä tyypiltä, koska antoi hänen kaltaisensa mestarietsivän seistä kylmässä ulkoilmassa. Kogoro kuitenkin jaksoi odottaa paikalla edelleen Shinichin vuoksi. Olihan organisaationjäsenten näkeminen hänelle tärkeämpää, kuin oma henki. Kogoro puhalsi savua ilmaan, jonka tuuli nappasi kepeästi kuljetettavakseen.

Viimein auto saapui heidän näköpiiriinsä ja pysähtyi vähän matkan päähän heistä. Autosta nousi siististi pukeutunut nainen, joka lähti kävelemään ripein askelin heidän luokseen paketti kädessään.

Conan henkäisi järkyttyneenä nähdessään naisen kasvot läheltä.
Nainen tervehti vakavana Kogoroa, joka heitti tupakkansa juuri sivummalle. Nainen katsahti Conaniin ja hymyili heikosti.
   ”Hey cool kid.”
   ”Jodie.” Conan mongersi hämmästyneenä.
   ”Ai, tekin tunnette jo entuudestaan.” Kogoro tokaisi närkästyneenä.
Jodie käveli oven viereen, napsautti avaimillaan oven lukon auki ja päästi kaksikon sisälle ohitsensa. Jodie vilkaisi vielä viimeisen kerran ympärilleen ja astui sisään heidän perässään.


                                                                       --- JATKUU ---