Ajanviete

Silverheart

Author: Kaitou Kid ♥
Luokitus:...
Paritus:-
Genre:emt crime?
Varoitukset: ei taida nyt olla...
Juonitiivistelmä: Komisario Nakamori valmistautuu joukkoineen pysäyttämään museon ryöstön...
A/N: Ensimäinen tarinani! HUOM. Ensimmäinen! Joo en keksiny myöskään nimeä...
Disclaimer: En omista hahmoja, enkä mitään sarjaan liittyvää, kaikki kuuluu Gosho Aoyamalle.
------------------------------------------------------------------------

On syksyinen ilta. Kello on tulossa kahdeksan. Poliisiautoja parveilee puiston edustalla. Sen vieressä on museo, jossa tänä iltana tapahtuu jotain. Läheisen kerrostalon katolla istuu nuorimies kiikarit kädessä. Hän katselee poliiseja. "Kappas täällä onkin kunnon porukka" hän tokaisee. "Kohta on taas aika..."
"Vauhtia! Kello on varttiavailla kahdeksan! Viestissä luki selvästi: Kun kello lyö kahdeksan 15. syyskuuta, tulen esiin ja vien Silverheartin!" Komisario Nakamori karjuu. Poliiseja vilisee siellä täällä. Sekasorrossa on silti hallittu järjestys.
"Viittävailla kahdeksan. Aika lähteä", nuorimies toteaa ja nappaa vieressään olevan valkoisen silinterin. "Viime keikasta onkin aikaa. Mutta nyt näyttämö on taas auki mestaritaikuri Kaitou Kidille!" Kaito vetää vaatteet päälle, nopea vaatteidenvaihto kun on hänelle niin helppo temppu. Hän syöksyy kohti katon reunaa ja hyppää. Hän avaa riippuliitimen. Se aukeaa salamannopeasti, mutta elegantisti. Hän liitää kuin kotka tummalla taivaalla. Hän lähestyy tornikelloa ja alkaa laskea: "Viisi, neljä...
"...kolme, kaksi, yksi, nolla!"kaikuu huuto. Yleisö on tullut seuraamaan show'ta. Kello lyö kahdeksan hitaasti, mutta varmasti. Viimeisen lyönnin kohdalla, savupilvi tulee kellotaulun eteen, ja peittää sen kokonaa. Sen hälvettyä, esiin tulee Kaitou Kid. "Se on Kid!" karjuu komisario Nakamori. "Tällä kertaa nappaan sinut Kid" hän mutisee. Kid seisoo kellotaulun edessä pienellä, ehkä jalanmittaisella reunalla. "Toivotaan että tänään onnistaa" hän ajattelee. "Isä olisi varmasti ylpeä minusta." Kaito taittaa hieman silinterin reunaa kasvojensa eteen, jottei kukaan vaan näkisi hänen hieman surullisia kasvojaan. "Kokoa itsesi, idiootti!" hän ravistelee itseään. "Nyt ei ole oikea aika muistella menneitä!" hän miettii. Kaito ryhdistäytyy ja alkaa piuhua:"Hyvät naiset ja herrat! Show alkakoon!" Sen sanoessaan hän levittää kätensä ja kyyhkyparvi lentää hänen takaansa museota kohti. Jokaisella kyyhkyllä on pieni kamera, josta hän voi tiukan paikan tullen katsooa, missä oli sopiva tie pois pääsyyn. Tietysti ne olivat niin piilossa, että kaikki luulivat sen kuuluvan show'hun. Edes poliisit eivät keksineet kyyhkyn todellista merkitystä. Hän levittää "siipensä" (riippuliitimen jos joku ei tajunnut),liihottaa kohti museota, ja laskeutuu sen katolle pehmeästi. Poliisit yrittivät, tietysti estää hänn pääsynsä katolle, mutta turhaan. Hän hyppää ilmastointikanavaan ja pääsee sisään museoon. "Olipa helppoa" hän ajattelee. "Hän astui suoraan ansaan!" Nakamori mutisee hieman ilkikurisesti...
Kaito liikuu ilmastointikanavassa, kunnes pääsee valvontahuoneeseen. "Vain pari poliisia. Helppo nakki!"hän ajattelee ja ottaa unilääkesumuttimen esiin. "Hyvää yötä!" hän huikkaaja sumuttaa unilääkettä. Poliisit nukahtavat, ja hän jatkaa matkaa.
"Siinä se on! Silverheart!" hän ajattelee. "Tämä tosin vaikuttaa liian helpolta. Poliiseja oli aika vähän täällä sisällä..." Hän kuitenkin kävelee kohti timanttia. Kuunvalo heijastuu kauniisti sen pinnasta. Juuri kun hän sai sen ovi avautuu ryminällä. "Seis! Kid!" Kaito sujauttaa timantin takintaskuun ja vetää pelikorttipyssynsä esiin. Sisään astuu kaksi hahmoa. Toinen on lyhyt ja toinen pitkä. Pienen pojan silmälaseisa kimpoaa kuunsäde. "Olisi pitänyt arvata" Kaito ajattelee. "Tapaamme taas Kaitou Kid!" poika sanoo ja nostaa katseensa. Conan Edogawa seisoo ovensuussa vieressää komisario Nakamori. "Tällä kertaa joudut vankilaan!" Conan huutaa ja potkaisee jalkapalloaan. Kaito syöksyy pois pallon tieltä yhden esittelyalustan taakse. "Aina tuo nulikka sekaantuu tähän..." hän ajattelee ja ampuu pari laukausta. "Et pääse pakoon Kid!" Nakamori huutaa. "Katon kautta pääsee pakoon" Kaito huomaa. Monitori on kiinnitetty hänen monokkeliinsa. Se on aika samanlainen kuin Conanin laseissa. "Työni täällä on tehty." Kaito sanoo ja heittää tainntutskranaatin. Valo sokaisee Conanin ja Nakamorin, ja kun valo on hälvennyt, Kaito onkin jo kadonnut. "Hitto! Hän pääsi pakoon!" Nakamori tiuskii. "Hän jätti lapun..." Conan tokaisee.

"Hyvät herrat!
Varastan aidon Silverheartin kun se on matkalla Tokiosta Osakaan 23. lokakuuta.
Kid"

"Hän siis tajusi tämän olevan väärennös" Conan miettii samalla kun ojentaa kauniin timantin kopion komisariolle.

"Olipa tipalla" Kaito mumisee museon takana. Hän on ehtinyt jo naamioitua töistä tulevaksti pukumieheksi, joten enää hänellä ei ole huolen häivää. "Nyt nopeasti kotiin" hän tuumii ja juoksee kotiin niin nopeasti kuin ehtii, Kidin asu salkussaan.